Terveiset Shanghaista!

[Huom! Nettiyhteyteni on hidas, joten se myös vaikeuttaa blogin päivittämistä. Joka päivä en ehdi kuulumisia kirjoitella. Näin aluksi (ja varmaan aina) kirjoitan hyvin paljon, joten jos ei jaksa/huvita lukea kaikkea, niin suosittelisin vilkaisemaan jokaisen viestin loppuun, johon aina lisäilen kuvia ja myös listan asioista, jotka ovat aiheuttaneet ihmetystä tai jääneet mieleen.] 

Tämä tyttö selvisi perille! Torstaina klo: 17.15 istuin erittäin mukavasti Finnairin business-luokassa suuntana Shanghai. Perille pääsin melko hyvin levänneenä perjantaina klo: 8.15. Lentokentällä meitä oli vastassa loput WAU-tiimistä suomenlippujen ja muun oheistavaran kera. : ) 

Shanghaissa oli kaunis, mutta viileä kevätpäivä, kun suuntasimme vuokrabusseilla kohti uusia asuntojamme. Ensimmäinen asia mitä näimme ydinkeskustaan saapuessa oli matkamme tarkoitus: EXPO 2010 ja Suomen Kirnu. Oli aika uskomaton tunne huomata miten isosta asiasta todellisuudessa onkaan kyse. Siis ette uskoisi kuinka paljon Expoa hehkutetaan täällä - joka kadunkulmassa on mainoksia, kaupungin yleisilmettä remontoidaan ja kaunistetaan ja televisiossa pyörii jatkuvasti Expo-mainoksia. Olemme WAU-tiimin kanssa päässeet (ilmeisesti) komeilemaan jo kahden paikallisen sanomalehden etusivuille, mutta en nyt vaan valitettavasti muista nimiä, jotta voisin asian varmistaa...

Joka tapauksessa, porukkamme jakautui kahteen eri osoitteeseen. Osa asuu ”Sin Cityssä” ja loput DanShuiWanissa. Minä asun DanShuilla. Täällä Shanghaissa kerrostalot muodostavat omia ns. taloyhtiöitään, joissa on yleensä useampi portti (ja niissä tietenki vartijat), sisäpiha ja joissakin kerrostaloissa on vielä omat aulavahtimestarit. DanShuilla talojen sisustukset vaihtelevat, itse olen Building 8:ssa, joka on todella uusi ja osittain vielä työn alla... :D Mutta siis tämä on todella siisti paikka! Teen toiste oman postauksen, jossa esittelen tarkemmin asuntoni kuvien kera. Nyt siihen menisi liikaa aikaa.

Minulla on kaksi ihanaa kämppäkaveria: Verena ja Chi. Chi opiskelee Beijingin yliopistossa suomea ja voin sanoa, että hän puhuu sitä todella sujuvasti. Chi alkuperäisenä Shanghain asukkina on ollut hyvin avulias. 

Perjantai siis meni nopeasti ja ”tylsästi”. Söimme ja nukuimme. Siinä se. Lauantaina oli jo vuorossa vähän enemmän actionia, sillä suuntasimme aamupäivällä Ikeaan! Muutama perustarvike puuttui ja Ikea oli ainoa paikka, josta niitä sai. Tarvitsimme sijauspatjat, sillä omat patjamme ovat kivikovia. Lisäksi tarvitsimme myös pyykkitelineen, sillä Shanghaissa ihmiset ripustavat pyykkinsä kuivumaan ikkunoista ja parvekkeelta. Meitä ei se tyyli oikein houkuttanut, varsinkaan kun asumme 25. kerroksessa.

Ikean jälkeen kiirehdimme taksilla The Melting Pot –nimiseen ravintolaan WAU-tiimin viralliseen illanviettoon. Melting Pot oli erittäin viihtyisä ja tunnelmallinen paikka, josta sai hyvää ruokaa. Siellä tuli viihdyttyä useampi tunti. Jouduin myös erään toisen tytön kanssa lavalle laulamaan synttäreidemme kunniaksi. Minun lauluääneni tietäen se oli kaikille muille aikamoinen "elämys",  mutta onneksi ei tarvinnut laulaa kuin vain ihan vähän. :D Täytyy toivoa ettei kukaan muista mitään! Illan aikana tuli seikkailtua useammassakin paikassa ja tutustuttua ensimmäistä kertaa Shanghain kuuluisaan yöelämään, josta kerron myöhemmin lisää. Oli kyllä WAUhdikasta, sen myönnän.

Sunnuntaina tuli nukuttua myöhään, mutta jossain vaiheessa sain raahattua itseni taas kaupungille. Päädyimme Verenan kanssa Xujiahuille, jossa on hyyyvin paljon isoja ostoskeskuksia. Valitettavasti innostuimme niin paljon erään ostoskeskuksen ruokakaupasta, että kaikki vaatteet sun muut hienoudet jäi näkemättä. Onneksi tässä on aikaa mennä takaisin Xujiahuille vaikka sata kertaa. 

Maanantaina sitten alkoi koulutus Sin Cityn hotellissa, jossa leikittiin muutama tutustumisleikki ja kuunneltiin hiukan briiffausta tulevasta. Päivän kohokohta oli EXPO-alueella vieraileminen, joka kiinalaiseen tapaan ei ollut ihan niin vaivatonta kuin mitä toivoimme. Sen voin sanoa, että tämä on jatkuvaa paperisotaa ja täällä oppii vääntämään kaiken rautalangasta. Onneksi nuo asiat ovat toistaiseksi olleet esimiehien murheita, joten minun ei tarvitse muuta tehdä kuin odottaa, odottaa ja odottaa...

Eilen kävimme myös uudestaan eräässä isossa ruokakaupassa, joka muistutti Prismaa. Jo lauantaina minulle tuli ikävä kunnon aamiaisaineksia, joita ei näistä paikallisista kaupoista saa sitten millään... niinpä siis palasin kotiin ostosreissuni jälkeen muovikassit täynnä Wasan näkkileipää, ”tummaa” leipää, margariinia, juustoja ja mysliä! Ostin lisäksi tummaa pastaa ja tomaattimurskaa, niin pääsen joku päivä tekemään itselleni jotain arkisempaa syötävää. 

Ruoka on täällä ainakin toistaiseksi ollut hyvää, mutta erittäin rasvaista. En kuitenkaan vielä ole masentunut siitä, sillä olen joka päivä kävellyt niin paljon ja muutenkin ollut jatkuvasti menossa, että ei täällä ole edes ehtinyt syömään samaan tahtiin kuin Suomessa. ;) Lisäksi paikalliset sipsit ja karkit ovat aika kamalia, joten ne ovat jääneet melkein kokonaan pois. Sanon melkein, sillä olen löytänyt täältä kaksi ehdotonta suklaasuosikkiani: Meijin MeltyKiss (se oli rakkautta ensisilmäyksessä tokiolaisessa ruokakaupassa vuonna 2007, mutta nyt niitä löytyy täältäkin!) ja Macadamia Chocolate.

Olen uskaltautunut käyttämään kiinankieltä yllättävän paljon, mikä on ollut positiivinen yllätys. Koulussa en ikinä muistanut sanoja, mutta täällä puhun kaikkea mitä sylki suuhun tuo. :D Ehkei ne toonit ja sanajärjestykset aina mene ihan oikeaoppisesti, mutta kyllä minua ymmärretään ja toistaiseksi se riittää. 

Nyt iskee väsymys, joten taidan nopeasti tehdä muutaman listauksen mielenkiintoisista huomiosta, joita on tullut täällä tehtyä. Kantsii lukea! Niin ja alempana näkyy lisää kuvia viime päivien ajalta. :)

Mielenkiintoisia huomioita:

> Meteli! Täällä autoilijat käyttävät jarrun sijasta tööttiä. Kaksi ensimmäistä päivää se oli hyvin häiritsevää, mutta nyt osaan jo olla huomiomatta sitä jatkuvaa tööttäilyä.

> Täällä ei kerrostaloihin merkitä ollenkaan nelosia... siis jokaisesta asuinkerrostalosta puuttuu aina 4, 14, 24 jne. Se johtuu siitä, että 4 tarkoittaa täällä kuolemaa, eikä kukaan halua asua sellaisessa kerroksessa. Kauppakeskuksista löytää kyllä neloset ihan normaalisti.

> Asunnoissa on tosi kylmä! Varsinkin jos ei tajua laittaa lämmitystä päälle... :S Täällä ikkunat ovat ohuen ohuita eli yhtä tyhjän kanssa. Näissä korkeammissa kerroksissa siis tulee helposti kylmä.

> Taksilla matkustaminen on halpaa. Tämä tosin ei ole mikään uutinen, mutta pakko silti mainita se. Ihan uskomatonta, että 30min.kestävä taksimatka maksaa täällä about 2 euroa. Ei siis ole hankala arvata, millä menopelillä on tullut eniten liikuttua. ;)

> Kaikki ei kuitenkaan ole halpaa täällä. Täytyy tietää mitä ostaa ja mistä sen ostaa. Kaikki hienommat liikkeet, liikeketjut ja kansainväliset liikkeet/tuotteet ovat hintavia. Yleensä samaa tasoa kuin Suomessa.

> Täältä on mahdoton löytää dödöä ja hiuslakkaa! Niitä ei vaan käytetä. Isoimmista liikkeistä molempia tuotteita löytyy, mutta nekin ovat harvassa. Lisäksi ihan normi 2 euron hiuslakkapullo maksaa täällä lähemmäs 7 euroa. Hullua! Se tosiaan johtuu siitä, että hiuslakka on täällä aika harvinainen ja paikallisille täysin tarpeeton tuote.

> Moni asia on kuitenkin todella halpaa täällä. Vaateostoksia ja sellaisia en voi vielä kommentoida, sillä en ole ehtinyt shoppailemaan. Ruoka-annokset maksavat ravintolassa yleensä n. 1-3 euroa ja useimmiten onkin halvempaa syödä ulkona kuin käydä kaupassa ruokaostoksilla. Tuoreet vihannekset ovat täällä halpoja - itse ostin jääkaapin täyteen sieniä ja muuta kivaa pilkkahintaan. Breezerit maksaa täällä 20 senttiä, se on kiva. ;)

> Täällä puhutaan mandarin kiinan sijaan enemmän paikallista versiota: shanghainese. Onneksi suurin osa kuitenkin ymmärtää ja vastaa mandarin kiinaksi tarvittaessa (eli aina minun kohdallani).

> Ulkomaalaiset ovat kiinnostavia. Kyllä meitä on täällä tuijotettu ja tervehditty ”HELLO HELLO!”-tyyliin useasti. Kaupassa paikallisia kiinnostaa kovasti nähdä meidän ostoskorien sisältö - älkää kysykö miksi.

> Liikenne on täällä todella kaoottinen ja pelottava. Kaikki ajavat ylinopeutta, eikä kukaan noudata minkäänlaisia liikennesääntöjä. Muutaman tiimiläisen mielestä täällä ajetaan muuhun Kiinaan verrattuna nätisti, mutta minun mielestäni Shanghain liikenne ei ole nättiä nähnytkään. :D Tähänkin onneksi tottuu... Nyt uskallan jo ylittää autoteitä. Hehee.

Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta nyt ei vaan ehdi tarinoida enempää. Seuraavalla kerralla esittelen teille asuntoni kuvien kera. : ) Kaikki aikanaan, odottakaa vaan! Alempaa näette matkan varrelta kertyneitä kuvia: JAHAS, ei sitten näköjään toimi nämä kuvat tässä, joten laitan tähän linkit kuviin ja kuvatekstit of coure.

Loput WAU-tiimistä oli meitä lentokentällä vastassa:
http://www.flickr.com/photos/48934092@N08/4475961699/

Tässä näkymä huoneeni ikkunasta:
http://www.flickr.com/photos/48934092@N08/4475964997/ 

Naposteltavaa The Melting Potissa:
 http://www.flickr.com/photos/48934092@N08/4475970721/in/photostream/

Xujiahuin kauppakeskusparatiisi (pienen pieni osa siitä): 
http://www.flickr.com/photos/48934092@N08/4476761406/

Xujiahuin puistoa:
http://www.flickr.com/photos/48934092@N08/4475981733/

Tuleva työpaikkani eli Suomen paviljonki aka Kirnu:
http://www.flickr.com/photos/48934092@N08/4475988187/ 

Synttäriaamiaisylläri by ihanat kämppikset:
http://www.flickr.com/photos/48934092@N08/4476751798/ 

Syntymäpäivälahjat ja -kortit:
http://www.flickr.com/photos/48934092@N08/4476774996/

Lempimakeiseni @ Shanghai (hihii):
http://www.flickr.com/photos/48934092@N08/4476771854/ 

Lähtö

Huomenna minä lähden.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa tarkemmin siitä, että miten minä tälle tielle jouduin, mutta nyt ei riitä aika siihen. Se on aivan liian pitkä tarina, joka sai alkunsa jo reilu 1,5 vuotta sitten. Sen jälkeen onkin sitten tullut käytyä kursseilla, haastattelutilaisuuksissa ja koulutuksissa ihan kiitettävästi. Periaatteessa olen elänyt viimeiset 1,5 vuotta toivoen, epäröiden, angstaillen ja vakuutellen. :) Onneksi jaksoin uskoa itseeni, vaikka moneen otteeseen olin valmis antamaan periksi. Lopulta tuli kuitenkin todistettua se, että asenne ratkaisee.

Matkapaniikki on nyt iskenyt. Paniikkia aiheuttaa pakkaamisen ja erilaisten paperisotien lisäksi koulu, kielitaito ja tietysti se, että en tiedä millainen maailma minua tuolla oikein odottaa. Otan mielelläni selvää.

Olen yrittänyt vähän tsempata kielitaitoni suhteen, mutta silti ahdistaa. Tänään tosin kiinalaisessa ravintolassa juttelin kiinaksi muutaman sanan tarjoilijan kanssa. Hän jopa ymmärsi minua! Se piristi mieltä.
Seuraavan kerran kirjoitankin sitten Shanghaissa. Madang Lu odottaa!

Tästä se lähtee...

Kahden viikon maagisen rajan ylitettyäni päätin vihdoinkin perustaa tämän blogin ja samalla kirjoittaa ensimmäisen monista tuhansista postauksistani. Alkuun totean: kirjoitan ihan mitä haluan ja ihan miten haluan. Kieli- ja moraalipoliisit hus pois! En myöskään voi luvata, että höpinäni olisivat läheskään aina laadukkaita taikka järkeviä. ;P

Vaikka blogin nimi on hämäävästi englanniksi (en vaan keksinyt mitään hyvää suomalaista vastinetta), niin kirjoitan suomeksi. Tiedän jo nyt, että osa tätä blogia lukevista ei hallitse englantia kovin hyvin, joten parempi vaan pysytellä omassa äidinkielessäni... toistaiseksi.

Tämä on minun ensimmäinen virallinen matkablogini. Olen toki nähnyt maailmaa jonkin verran aikaisemmin, mutta tämä on ensimmäinen Iso Reissuni, jossa viivyn yli puoli vuotta. Mitään liian henkilökohtaista en blogiini ajatellut kirjoittaa, sillä tämä tosiaan on tarkoitettu hyvin erilaisten silmäparien nähtäväksi. :P Tarkempia kuulumisia kannattaa siis udella naamakirjan tai sähköpostin avulla.

Alle 2 viikon kuluttua lähden suorittamaan työharjoitteluani Shanghaihin! En ole ikinä käynyt Kiinassa, joten en vieläkään oikein tiedä mitä odottaa. Lisäksi kiinan taidoissani olisi parantamisen varaa huomattavasti, mutta ehkä se tästä... Niin siis, unohdin mainita, että osallistun Shanghaissa järjestettävään maailmannäyttelyyn. Suomen paviljongissa (Kirnu nimeltään) tulen viettämään monen monta hyvin mielenkiintoista työpäivää. Työtehtävistäni kerron lisää sitten kun koulutus on alkanut.

Se, miten tajusin tuonne hakea töihin ja miten minut sinne lopulta valittiin on niin pitkä tarina, että jätän sen suosiolla toiseen kertaan.

Blogin nimi on tyylilleni uskollisesti vähän hölmö, mutta silti niin osuva. Minut tuntien toilailuilta ja erikoisilta tilanteilta ei voi välttyä – edes Shanghaissa. :) Pyydän teitä siis kiinnittämään turvavyönne, sillä pian alkaa hyvin vauhdikas matka Shanghaihin!