Olen ollut kotona kuumeessa, joten päätin että blogin kirjoitustauko voisi sopivasti päättyä tähän. Kamalaa, miten tylsää osaakin olla neljän seinän sisällä. Varsinkin kun tietää, että ulkopuolella on kaupunki, jossa tekeminen ei lopu kesken.
Maailmannäyttely on nyt alkanut! Takana on jo 11 päivää, jotka ovat menneet Suomen osalta hyvin. Tietenkin alkuvaiheessa on aina pieniä ja vähän isompiakin ongelmia, mutta olen tyytyväinen siihen, että meidän näyttelymme oli suurimmaksi osaksi valmis jo heti avajaisista lähtien. Samaa ei voi sanoa kaikista muista (*köhruotsiköh*).
Itse sain kunnian olla aamuvuorossa avajaispäivänä ja kyllä niitä kiinalaisia riitti. Kuumuutta myös. Shanghaissa oli silloin lähemmäs 30 astetta lämmintä, mutta meidän paviljongissa (jonka väliaikaisesti nimesin Hot Potiksi) lämpöasteita löytyi kuulemma yli 30 astetta. Ja siltä tuntuikin. Ilmastointi ei siis suostunut yhteistyöhön kahden ensimmäisen päivän aikana ja täytyy myöntää, että sisällä työskenteleminen oli aika tuskaista, vaikka muuten olikin hyvä meininki. Huonosta kiinan kielitaidostani huolimattani ymmärsin oikein hyvin, kun eräs vierailija totesi kiinaksi ääneen, että: ”tämä on varmaan se suomalaisten sauna”. :D
Meillä on kiertävä systeemi, joten pääsen joka viikko olemaan eri pisteissä töissä. Tähän mennessä hauskinta on ollut näyttelyssä toimimisen lisäksi ”jonopoliisina” työskenteleminen. Meidän täytyy pitää huoli siitä, että ihmisillä ei ole tylsää jonottaessa. Kestohiteiksi ovat muodostuneet suomalaiset laulut, letkajenkka ja nyt viime kertoina olen opettanut kiinalaisille hiukan suomea. Koko jono hokee kuorossa: ”Minä rakastan Suomea” - se on hienoa se.
Kielitaito kehittyy tässä työssä pakosti, mikä ei haittaa minua ollenkaan. Vapaa-ajalla suomi ja englanti ovat yleisimmin käytössä olevat kielet, mutta töissä on turha haaveilla saavansa käyttää englantia. Kiinalla siellä mennään. : ) Kaikista hankalinta on ollut ymmärtäminen. Osaan kyllä muodostaa epämääräisiä lauseita, mutta on todella hankalaa ymmärtää kiinalaisia, kun kaikilla on niin erilaiset aksentit ja murteet käytössä. Lisäksi saman kysymyksen voi esittää monella eri tapaa. Vanhat ihmiset varsinkin innostuvat papattamaan nopealla tahdilla kaikenlaista kiinaksi... Onneksi heille usein riittää hymy ja pään nyökkääminen vastaukseksi.
Minulle oli maalailtu kaikenlaisia kuvia tulevasta ennen tämän maailmannäyttelyn alkamista. Meille kerrottiin, että tuolla tulee olemaan niin ruuhkaista että työmatkat menevät monta tuntia jonottaessa ja työpaikallakin pitää tottua olemaan kuin sillit purkissa suuren ihmismäärän keskellä. :D Hyvähän se on tietty varautua pahimpaan, mutta totuus on, että ei tuolla (aina) ruuhkaista ole. Ihmisiä kyllä riittää, mutta esimerkiksi arkipäivät ovat rauhallisia! Joo, Kiinassa on paljon asukkaita, mutta kun maailmannäyttely kestää 6kk, niin... En valita, parempi näin.
Tuolla töissä on tullut todistettua aikamoista sopulimeininkiä. Omatoimisuus ja yksinkertaisten, selkeiden opaskylttien lukeminen on hyvin hankalaa. Jopa ympyrän mallinen rakennus on osoittautunut joillekin vieraista liian vaativaksi. ”Missä se uloskäynti on?”. Rakas vierailija, voit kävellä vain kahteen eri suuntaan: takaisin sinne mistä tulit tai suoraan eteenpäin. Sekin on tullut todettua, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Kaikki seuraavat perässä kun yksi neropatti saa huonon idean. Luulen, että tähän sopulimaisuuteen vaikuttaa vahvasti tämä kulttuuri. Ei täällä kannusteta käyttämään ”maalaisjärkeä”, vaan nimenomaan täällä on esimeriksi kouluissa se ”opettajan sana on laki”-mentaliteetti eli kukaan oppilas ei ala kyseenalaistamaan opettajan esittämiä väittämiä. Välillä se kyseenalaistaminen on hyväksi... Lisäksi tuntuu, että täällä kaikissa paikoissa on aina joku opas neuvomassa. Hyvä ettei melkein vessoistakin löydy omat oppaat, jotka kertovat miten sitä vessapaperia kuuluisi käyttää.
Tilityksiäni ei kannata todesta ottaa, sillä kyllähän minä tiedän ettei mikään ole koskaan mustavalkoista ja että yleistäminen on rumaa. Voisin helposti sanoa pari valittua sanaa suomalaisista ja meidän junttikulttuurista, mutta miksi vaivautua. :P Eikä minua oikeasti ärsytä nuo yllä mainitut asiat, vaan suhtaudun kaikkeen huumorilla. Kiinassa asioiminen ja työskenteleminen on ihan oma juttunsa, joka vaatii paljon kärsivällisyyttä ja huumoria. Tiukkapipot pysykööt poissa!
Huomenna vapaapäivänäni suuntaan Shanghain ulkopuolelle päiväksi, joten siitä reissusta kerron varmasti myöhemmin lisää kuvien kera. Tässä pari hassua kuvaa viime päiviltä (tiedän, olen laiska kuvaamaan):
(Ruokapöytä tilattiin täyteen erilaisia raaka-aineita. Kuvassa näkyy: sieniä, katkarapupalleroita ja kalamössötahnaa).
(Pöydä keskellä oli "kattila", jossa kiehui jatkuvasti tulinen sekä miedompi mausteliemi. Sinne sekaan siis heitettiin kaikki halutut raaka-aineet, jotka sitten jokainen sai itse noukkia lautaselleen syötäväksi. Kuvassa näkyy myös lampaanlihapaloja, jotka pudotettiin Hot Potiin ihan vain pariksi hassuksi sekunniksi. Lampaanliha menee pilalle, jos sen antaa olla liian kauan kiehuvassa liemessä).
(Kuvasta voi päätellä, että oli maukas ja menestyksekäs reissu!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti