Lomalla - Osa II

Ensimmäinen päivä Hainanin Sanyalla ei siis mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti ja loma näytti uhkaavasti tuhoon tuomitulta. Meillä oli jo ikävä Shanghaita ja sen luotettavia taksikuskeja.

Toinen päivä oli aika mitäänsanomaton. Taivas oli pilvinen ja meri liian aallokkoinen sekä likainen taifuunin jäljiltä. Hotellin uima-allas oli myös kokenut tuhoja, joten ei toivoakaan uimaan menemisestä. Pyhitimme päivän laiskottelulle. Syötiin hyvin, nukuttiin hyvin, katsottiin leffoja ja saatettiin siinä samalla nautiskella halpispunkkua useampi lasillinen.

Ei oikein tehnyt mieli uida...

Kolmantena päivänä oli edelleen pilvistä aamupalan jälkeen. Mietittiin hotellihuoneessa, että mitä sitä oikein tekisi, sillä ideat alkoi käydä vähiin. Sitten tapahtui jotain yllättävää... aurinko! Ulkona alkoi paistaa aurinko. Äkkiä vaan bikinit ylle, pyyhe kainaloon ja juoksujalkaa hiekkarannalle. Oltiin varmoja, että kyseessä oli vain hetkellinen onnenpotku ja siksi päätettiin ottaa kaikki ilo irti siitä. Ei siis tuhlattu aikaa aurinkorasvan laittamiseen...

Rantakeli :)

Oli kyllä todella ihanaa vain makoilla rannalla, kuunnella aaltojen ääniä ja välillä lähteä hetkeksi uimaan. Käytiin hotellilla jossain välissä syömässä ja suunniteltiin kävelyretkeä ”maailman ääriin”. Internetin mukaan hotelliltamme olisi ollut vain lyhyt kävelymatka ”Tian Ya Hai Jiao”-nimiseen paikkaan, jossa on kuulemma todella kaunista ja näyttäisi siltä kuin maailma loppuisi siihen kohtaan. Tai jotain sellaista. Ehdotin, että käveltäisiin rantaviivaa pitkin sinne, niin saataisiin samalla vähän väriä pintaan.

 

Big mistake. Toiset osaavat arvioida etäisyyksiä, minä en. Käveltiin paahtavan auringon alla yli tunti ja voin sanoa, että hiekkarannalla käveleminen on loppujen lopuksi aika rankkaa verrattuna tasaiseen asfalttiin. Emme lopulta päässeet maailman ääriin, sillä sitä paikkaa ei  löytynyt. Tämän retken lopputuloksena molemmilla meistä oli nestehukka, lievä auringopistos ja palanut iho päästä varpaisiin. Loppupäivä meni siis auringolta piileskellen... illalla oltiin molemmat kuumeessa auringossa palaneen ihon takia. ;S 

Näkymä hotellin terassilta.

Seuraavana päivänä aurinko jatkoi paistamistaan ja me istuskelimme hotellin terassin varjossa kookospähkinöitä ja kaljaa tilaillen. Tylsyys vei voiton ja päätimme lähteä uudelle retkelle. Tällä kertaa kohteena oli Monkey Island eli saari täynnä apinoita. :D Hotellilta saimme hankittua itsellemme omalla kuskilla varustetun auton ja niinpä siis lähdimme matkaan. Tunti siinä vierähti kunnes saavuimme perille.

Apinasaarelle piti mennä köysirataa pitkin, mikä oli aika hienoa. Saarella oli paljon suloisia apinoita, mutta valitettavasti saimme kulkea vain siinä turistirysäkohdassa, jossa kiinalaisten ja venäläisten iloksi oli apinaraukat pakotettu tekemään samoja typeriä temppuja tunnista toiseen. Ei tarvitse olla mikään Dr. Dolittle huomatakseen, että ne apinat olivat todella onnettomia. Teki pahaa katsoa sitä ”sirkusta”, joten päätimme lähteä takaisin hotellille odottamaan iltaa.

Uima-allas, jossa apinat sai oleskella vapaasti. Myös aurinkotuolit löytyi. ;)

Kaveriporukka tsillailee altaalla.

Illalla kone lähti kohti Shanghaita ja olin kyllä niin onnellinen päästessäni omaan sänkyyn nukkumaan. Oma koti. <3

Hainan on varmasti kiva rantalomakohde, jos säät suosii ja muistaa aurinkorasvan. Onhan siellä paljon tekemistä, kuten esimerkiksi surffaaminen ja parasailing. Minulta ne jäivät välistä. Lisäksi olen aina tiennyt sen, että en ole rantalomaihmisiä. Liian tylsää minulle. Välillä sitä kuitenkin kaipaa vaihtelua ja siksi tuonne tällä kertaa suuntasin. En myöskään jaksa hainanilaisten olematonta asiakaspalvelua ja jatkuvaa perään huutelua. Okei, kyllä sitä Portugalin ja muidenkin lomakohteiden rannoilla aina ne paikalliset huutelee perään. Täällä nuo ihmiset ei vaan oikein tunnu tajuavan, että milloin lopettaa. Onneksi kielimuurista huolimatta jokainen ihminen tällä planeetalla ymmärtää kansainvälisiä käsimerkkejä.

Up yours!

Hainan-reissu on nyt mennyttä ja olen varma, etten sinne koskaan enää palaa. Ainakaan vapaaehtoisesti.

Hmm... no ehkä  kerran vielä?