Kyoto

Aamupalan jälkeen suuntasin matkalaukkuni ja tavaroideni kanssa Osakan juna-asemalle. Matkatavarani painoivat ainakin tonnin! En ymmärrä miten sain ne ikinä tuotua mukaani Shanghaista. Menin ensiksi tietenkin väärälle juna-asemalle. Japanissa on useampi junayhtiö, minkä ansiosta rautatieverkosto on laaja ja junalippujen hinnoissa on kilpailua (tarkoittaen, että erilaisia alennuksia ja kampanjoita on jatkuvasti). Täällä ei mitään VR-monopolia harrasteta.

Joka tapauksessa löysin lopulta JR:n asemalle, josta lähti juna kohti Kyotoa. Matka oli todella nopea, jo reilussa puolessa tunnissa olin perillä. Hostellia etsiessäni eräs japanilainen vanhus tuli englanniksi kysymään, jos hän voisi olla avuksi. Hän neuvoi minulle oikean tien hostellilleni ja kertoi vierailleensa Suomessa, Jyväskylässä. : ) Hauskaa.

Ensivaikutelma Kyotosta muodostui kävelymatkan aikana ja olin suoraan sanottuna pettynyt. Kyoto oli ankean harmaa ja arkinen. Ainakin sillä hetkellä se vaikutti siltä.

Kyoto Tower - todella ruma hökötys

Löysin siis hostellilleni. Se oli samaa ketjua kuin Osakan hostelli, mutta samaa kodikasta ilmapiiriä ei sieltä löytynyt. Avulias henkilökunta, mutta sitä persoonallisuutta ei kyllä ollut tippaakaan siinä talossa. Sain heiltä kartan, josta minulle selvisi, että lyhyen kävelymatkan päästä löytyy temppeli. Lähdin sinne siis.

Naapurista löytyi temppelialue

Kyotossa oli ihanan lämmin sää, vaikka selkeästi syksy teki tuloaan. Temppelille päästyäni jouduin hiukan perumaan ankeita ennakkoluulojani Kyotosta. Siellä nimittäin oli todella kaunista, paljon puita ja kasveja. Syksyn värit olivat jo selvästi esillä. 

Ensimmäisenä päivänäni yritin myös löytää Gionin alueelle, sillä se on se The Paikka Kyotossa. Geisha-aluetta nimittäin. Valitettavasti onnistuin ensimmäisen yritykseni aikana eksymään aika pahasti (seuraavana päivänä selvisi, että olin ollut aivan Gionin vieressä haahuilemassa). Niinpä siis menin hostellilleni takaisin.

Seuraava päivä oli ainoa ”kokonainen” päiväni Kyotossa, joten päätin hyödyntää sen parhaani mukaan. Aamulla kävelin Kyoton juna-asemalle, josta lähdin bussilla kohti Kinkakujia eli Kultaista Paviljonkia. Kyoton tunnetuin nähtävyys.

Kinkakuji - Kultainen Paviljonki

Kinkakuji oli oikeasti näkemisen arvoinen paikka. Ei pelkästään se rakennus, vaan enemmänkin ehkä se ympäristö siinä. Ympäröivä metsä oli todella vaikuttavan näköinen nyt kun syksy oli värjännyt lehdet keltaisen ja punaisen sävyillä. Siitä huolimatta, että Kinkakujissa käy paljon turisteja siellä oli yllättävän idyllistä ja rauhallista. Tietty itse satuin menemään sinne aamupäivästä, että ehkä sillä oli vaikutusta asiaan.

Palattuani Kyoton keskustaan ajattelin yrittää uusiksi Gionin löytämistä. Tällä kertaa metron sijaan päätin käyttää bussia ja seurata tarkasti kartalta, että missä milloinkin mentiin. Pääsin todella vaivattomasti perille oikeaan paikkaan. Ensitöikseni nälkäisenä lähdin suuntaamaan kohti Nishikikoji ruokamarkkinakatua. Siellä oli monenlaista herkkua ja vähän erikoisempiakin välipaloja tarjolla. 

"Keksitehdas"

 Syömisen jälkeen kiertelin katuja pitkin ja illan hämärtyessä päätin mennä pikaisesti lähellä olevassa temppelissä käymään. Kodaiji-temppelin nähtyäni harhailin hetken ympäriinsä ja päädyin lopulta puistoon nimeltä Maruyama. Siellä oli oikein nättiä ja olisin mielelläni viipynyt kauemmin, mutta sitten alkoikin olla jo aika pimeää ja päätin suunnata takaisin ihmisten ilmoille.

Kodaiji-temppeli

Menin taas jotain outoa pikkutietä pitkin ja kohtasin matkallani usean aidon maikon! Ilmeisesti lähellä olevassa hienossa ravintolassa oli joku hieno tilaisuus alkamassa, jonne maikot olivat menossa. Olisin halunnut ottaa kuvan heistä, mutta en kehdannut. :S

Gion

Menin aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä olisi Japani-reissun viimeinen reissausosio: matka Tokyoon. Aamupäivällä pakkasin taas tavarani ja lähdin kohti Kyoton juna-asemaa, jossa olin luvannut tavata Kellyn. Tutustuttiin silloin Osakan hostellissa. Mentiin aseman tunnetuimpaan ravintolaan (edullinen sushipaikka) syömään ja vaihtamaan kuulumisia parilta viime päivältä. Sitten kello alkoikin olla jo sen verran, että minun piti lähteä etsimään omaa junaani.

Sushiravintola

Menin Nozomi-junalla (se kaikista nopein juna täällä Japanissa) ja reilun kahden tunnin matkaamisen (ja torkkumisen) jälkeen saavuin perille aurinkoiseen Tokyoon. En voinut muuta kuin hymyillä päästessäni vihdoin ja viimein takaisin tänne. : )

Nyt istuskelen parasta aikaa Tokyon asunnollani. Tokyo-seikkailuista kerron myöhemmin lisää. Ensimmäiset 8 päivää olen omillani täällä ja sitten seuraani liittyy Hainanin ja Xiamenin reissuilta tuttu matkakaveri. :) Jeejee!

Kyotosta vielä sen verran, että vaikka ensivaikutelma saattaakin olla aika harmaa ja ankean arkinen, niin sieltä löytyy todella paljon eri temppeleitä ja puistoja, jotka tekevät kaupungista kauniin ja vierailemisen arvoisen paikan. Vaivannäköäkään se ei ihan hirveästi vaadi, sillä niitä temppeleitä on siellä paljon. Itse silti henkilökohtaisesti pidin enemmän Osakan ilmapiiristä, Kyoto jäi jotenkin ”kylmäksi”. Majapaikalla saattoi myös olla vaikutusta asiaan.

Kyoto ansaitsee ehdottomasti uuden tilaisuuden paremmalla ajalla.

Katuvalot

Ookini Osaka!

Ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki rentoutua ja kirjoitella Osakan reissusta.

Nyt olen ollut jo huimat neljä päivää Japanissa, aika uskomatonta. Neljäs päivä saavuin Osakaan ja kuten viime tekstissäni jo mainitsinkin, niin sen päivän pyhitin aika pitkälti laiskottelulle. Seikkailin hostellini lähiympäristössä ja menin, uskokaa tai älkää, aikaisin illalla nukkumaan. Ennen nukkumaanmenoa kävin syömässä elämäni ensimmäisen Okonomiyakin (osakalaiseen tyyliin tehtynä).



Olin jo sen päivän aikana ehtinyt tutustua kahteen huonetoveriini: aussipoikiin. Valitettavasti en enää muista heidän nimiään, joten kutsutaan heitä jatkossakin aussipojiksi. Lupasin siis "kämppiksilleni", että lähtisin seuraavana päivänä heidän mukaansa Asahi kaljatehtaalle! :D Kuulemma Osakasta löytyy Japanin vanhin kaljatehdas ja siellä järjestetään ilmaisia kierroksia, joiden päätteeksi pääsee toki maistelemaan oluttaa ilmaiseksi.



Mielestäni koko ajatus kuulosti niin hölmöltä, että päätin lähteä aussipoikien mukaan. Voi olla, että se ilmainen olut vaikutti asiaan pienesti. Joka tapauksessa, kierros oli itseasiassa aika mielenkiintoinen (en tiedä oluesta oikein mitään) ja hyvältä maistuivat Asahi Super Dry ja Asahi Black. Namnam.

Illalla hostellini (J-hoppers) henkilökunta järjesti kaikille asukkaille Okonomiyaki-juhlat. Okonomiyaki on yksi Osakan tunnetuimmista perinteisistä ruoista. Sellainen pannukakun ja munakkaan välimuoto, jonka pääaines on kaali. J-hoppersin väki siis opetti meitä tekemään itse omat okonomiyakimme. Omaan okonomiyakiini tuli aika perinteiset ainekset: kaalia, "pickled" inkivääriä (en muista suomenkielistä sanaa), maissia, katkarapuja, juustoraastetta, possunlihasuikaleita ja jotain kevätsipulin näköistä silppua. Mössön joukkoon sotkettiin pohjataikina ja yksi kananmuna: okonomiyaki-taikina on valmis.



Seuraavana päivänä seikkailin yksin ihastelemaan Osaka-jo:ta eli Osaka Linnaa. Aussipojat varoittivat, että ei turhaan kannata rakennuksen sisälle mennä ihmettelemään ja maksamaan 8 euroa siitä huvista. Kaikki näkemisen arvoinen oli kuulemma ulkopuolella. Kiinassa tuli nähtyä muutamat temppelit (vaikka se onki eri asia kuin linna) ja voin sanoa, että useimmiten kaikki näkemisen arvoinen on nimenomaan siinä rakennuksen ulkopuolella.



Ulkona oli todella kaunis ja lämmin ilma! Kuljeskelin linnan lähistöllä olevassa puistossa ja onnistuin löytämään eräästä juoma-automaatista juomaa nimeltä Fanta Melon. Tuli nostalginen olo, sillä join Fanta Melonia ensimmäistä kertaa Tokyossa ollessani. Viimeiset kolme vuotta olen toivonut, että saisin vielä kerran maistaa Fanta Melonia, joka muistuttaa enemmäkin ydinjätettä kuin limua.



...Ei se ollutkaan hyvää. :( Kumpi on muuttunut kolmessa vuodessa, limsa vai minun makuaistini?

Seikkailujeni jälkeen menin takaisin hostellille lepäämään, jonne muutti uudet kämppikset. Aloin jutella Kelly nimisen tytön kanssa ja päätettiin sitten mennä yhtä matkaa syömään, ylläri ylläri, okonomiyakia. :P Kelly osoittautui oikein hauskaksi tyypiksi ja suunniteltiin seuraavalle päivälle reissu Osaka SpaWorldiin eli kylpylään. Se olikin semmoinen vaaaltava paikka, jossa oli erikseen naisille oma kerros ja miehille omansa. Bikinit päällä oltiin jo menossa altaaseen, kun muut naiset alkoivat höpöttää japaniksi jotain ja pian meille selvisi, että kylpylään pitää mennä ilman uimapukua/bikineitä. No mikäs siinä. :P Kylpylässä tuli sitten oleskeltua kolme todella rentouttavaa tuntia. Aion Tokyosta etsiä samanlaisen paikan, jossa käyn vähintäänkin kerran viikossa!

Nyt alan väsyä kirjoittamiseen... eli pikakelauksella sitten loput: Käytiin temppelissä ja mentiin illalla Shinsaibashi-nimiselle ostoskadulle. Todella kiva katu ja olisin mielelläni ostanut kaikki kaupat tyhjiksi sieltä. Onneksi muistin sitten, että Tokyossa minua odottaa se todellinen ostosparatiisi eli säästän rahani sinne (niin mitkä rahat?).



Seuraava päivä menikin sitten aika pitkälti pakkaamiseen ja hyvästien jättämiseen. Osaka j-hoppers oli tajuttoman hyvä hostelli: henkilökunta oli ystävällinen ja avulias. Lisäksi se koko paikka tuntui kodilta. Hostelleissa majoittuminen ei ole yhtään hullumpi idea, jos reissaa yksin. Siellä tulee helposti tavattua erilaista porukkaa ympäri maailmaa ja saatua väliaikaisia matkakavereita. :)

Anyways, semmoinen reissu oli Osakassa. Osaka on mielestäni todella mukava ja idyllinen paikka suurkaupungiksi. Se on suurkaupunki, joka tuntuu pikkukylältä. Sillain hyvässä mielessä. Turistin näkökulmasta se on aika tylsä paikka verrattuna vaikka Kyotoon ja Tokyoon, joista löytyy tekemistä ja näkemistä. Mutta! Kaupunkina se on silti aivan mahtava paikka. :) Jos pitäisi jossain päin Japania joskus asua, niin Osaka on erittäin hyvä vaihtoehto.

Osaka

Nyt pitäisi kai blogi nimetä uusiksi "Japan Trouble" tai jotain vastaavaa.

Tänään aamulla kello viiden aikaan muutin pois Shanghaista. Tuntuu oudolta sanoa tuo ääneen tai siis kirjoittaa tähän. En ole vieläkään tottunut siihen ajatukseen, että tällä kertaa en palaa takaisin tutulle DanShuiWanin kotipihalle.

Meillä oli kolme päivää putkeen pelkkää läksiäisjuhlaa eli aika rankat päivät ovat takana. Juhlat menivät kaikki hyvin ja onnistuin muistaakseni välttymään itkuisilta jäähyvästeiltä omalta osaltani (voi olla, että välillä oli "roska silmässä" - mutta vain silloin kun kukaan ei nähnyt!). Ihanat ajat, muistot ja ihmiset jäävät nyt taakse. Haluan mennä takaisin Shanghaihin heti kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Se on koti kans!

Joka tapauksessa, tänään aamulla saavuin lentokentälle työkavereideni kanssa. He menivät Suomeen, minä Japaniin. Lento meni mukavasti ja yllättävän helposti löysin Osakan lentokentältä tänne hostelliini. Hostelli on todella mukava ja siisti. Itse asun tämmöisessä 6 hengen huoneessa, jossa on ihmisiä ympäri maailmaa. Mielenkiintoista. :)

Japani ei ole sujunut niin hyvin kuin mitä haluaisin. Sanoja on vähitellen palautunut mieleeni, mutta ainakin nyt väsyneenä meinaan koko ajan vaihtaa kielen kiinaksi. Vaatii keskittymistä tämä puhekielen vaihtaminen. :P Olen kuitenkin jo saanut ensimmäiset ruoat tilattua (nuudelimättöä) ja ostettua junaliput. Kyllä tämä tästä!

Nyt siis vietän seuraavat neljä yötä Osakassa, eikä minulla ole hajuakaan siitä, että mitä täällä aion tehdä. Taidan reissusta väsyneenä pyhittää tämän illan jonkilaisen suunnitelman tekemiselle. Huomenna saa kuudella eurolla ostettua junalipun, joka toimii koko päivän ajan kaikissa Osakan sisällä kulkevissa junissa ja metroissa - kätevää. Lisäksi sain hostellista bonuslipukkeen, joka oikeuttaa minua lainaamaan yhtä hostellin polkupyöristä yhdeksi päiväksi, ilmaiseksi tietty.

On muutenkin tosi outoa olla Japanissa. Täällä kaikki on todella siistiä, rauhallista ja jopa jollain tavalla hiljaista Kiinaan verrattuna. Niin ja ihmiset ovat ystävällisiä! En ole tottunut tällaiseen järjestykseen. :S Missä se kaaos? Tällä hetkellä minä olen ollut se, joka tänne on kaaosta tuonut holtittomalla kävelytyylilläni (ai pitääkö mun huomioida muita ihmisiä taas?). Totuttelua on myös vaatinut hintatason muutos... ei täällä majoituta hostelliin muutamalla hassulla eurolla, vaan täällä maksetaan yhdestä yöstä lähemmäs 25 euroa. Se on todellisuudessa hyvä summa, mutta tuntuu silti aika hullulta vielä toistaiseksi. Ruoka on täällä onneksi aika samoissa hintaluokissa mitä Kiinassa. Shoppailusta en voi vielä mitään sanoa, kun en ole jaksanut lähteä kauppoja kiertelemään. Taidan muutenkin säästää pahimmat shoppausvimmani sitten sinne Tokyoon.

Ikävä tulee Shanghaita, mutta nyt on uusien seikkailujen vuoro. Kyllä minä sinne hullunmyllyyn (Kiina) vielä lopulta palaan, se on varmaa. ;)

Nyt taidan suunnata ostamaan perustarvikkeita kaupasta. Lupaan kertoilla kuulumisia tältäkin reissulta. :)

Syksyn suunnitelmat

Syksy on saapunut Shanghaihin. Sen tietää siitä, että joka toinen ihminen on flunssassa.
 

Muuten täällä on ollut aika mukavaa. Pari ensimmäistä päivää oli niin kylmä (alle 20), että piti jo siirtyä takkia käyttämään. Sitten oli muutama yllättävä hellepäivä (yli 30), mutta niiden jälkeen on ollut tämmöinen tasaisen viileähkö ilma eli  20-23 astetta. Uuden syystakin teetätin räätälillä, mutta sille ei ihan vielä ole käyttöä. Sateista on ollut, mutta se ei ole kovin yllättävää kun on kuitenkin Shanghai kyseessä. :P

Onneksi nyt parina viikkona ei ole satanut oikeastaan yhtään, sillä minulla oli ystävä kylässä käymässä. Sain taas rakkaita Suomi-tuliaisia (ruisleipää, pikapuuroa, ruispastaa), vaikka eihän tässä enää kauaa mene kun pääsen noita itse kaupasta ostamaan.

Niin se aika on vaan mennyt uskomattoman nopeasti. Alle kuukausi jäljellä! Ainoa asia joka minua muistuttaa lähestyvästä paluumatkastani on muuttolaatikko, joka tuossa nurkassa lojuu. Sinne olen vähitellen pakannut kaikkea sellaista, mitä haluan Suomeen lähettää laivapostilla. 

Nyt haluan hetkeksi kirjoitella jostain muusta kuin Kiinasta. Työkaverini suuntaavat kohti Suomea 4.11. Finnairin koneella, mutta minäpäs otankin täysin eri suunnan ja lennän Japaniin. Jipii! Lentoliput on jo ostettu eli tämä ei ole mikään äkillinen päähänpistos.

Suunnitelmissani on viipyä Japanissa koko marraskuu, joten Suomeen tulen takaisin illalla 30.11. Miksi Japani? Vuoden 2007 lopussa kävin lomamatkalla Tokyossa ja se kaupunki vei sydämeni heti. Tokyosta lähtiessäni lupasin itselleni, että menisin takaisin Japaniin 10 vuoden sisällä. Tällä kertaa haluan nähdä muitakin kaupunkeja ja paikkoja, joten pientä seikkailemista on luvassa.


4.11. saavun Osakaan, jossa alustavien suunnitelmien mukaan olen 4 yötä. Sen jälkeen matkaan junalla kahdeksi yöksi Kyotoon. Loppuajaksi eli 10. päivä eteenpäin olen vuokrannut itselleni asunnon Tokyosta. Aluksi suunnitelmissani oli ostaa junapassi ja sen avulla reissata useamassa kaupungissa, mutta luulen Osakan, Kyoton ja Tokyon sittenkin riittävän minulle.  

Matkani päätarkoitus on rentoutuminen ja oleskelu. Kaiken teen omilla ehdoillani ja omilla aikatauluillani. Aion keskittyä kävelemiseen, lukemiseen ja hyvien sushi-kojujen löytämiseen. 7 kuukautta Shanghaissa samojen ihmisten kanssa on ollut ihanaa, mutta myös omalla tavallaan uuvuttavaa (no kokeilkaa itse!). Sen tiedän jo valmiiksi, että Suomeen palattuani alkaa mieletön sosiaalinen hulabaloo, joten se arvokas oma aika jää todella vähäiseksi... siksipä lähden Japaniin yksin seikkailemaan. Voi olla, että eräs työkavereista (se Hainanin kohtalotoveri) tulee minua Tokyoon moikkaamaan, jos suunnitelmat menevät nappiin. Muuten olenkin sitten ylhäisessä yksinäisyydessäni koko kuukauden. Ah, ihanaa.


Onko tämä reissu taloudellisesti kannattavaa? No ei todellakaan, mutta hitot sellaisesta. Olen aina halunnut mennä takaisin Japaniin ja nyt on aikataulujen (koulu jatkuu vasta tammikuussa) ja etäisyyksienkin takia paras hetki lähteä tuonne. Miksi siis odottaa? Varmasti kituuttelen rahallisesti seuraavat pari kuukautta, mutta niin se vaan on, että rahaa tulee ja rahaa menee. Elämästä pitää muistaa nauttia.


Sellaista, paljon siis tulee tapahtumaan seuraavan 1,5 kuukauden aikana. Shanghaissa alkaa lukemattomat läksiäisjuhlat ja ensi kuussa sitten se Japani...

Aikamoista :)

Xiamen

Palasimme takaisin Xiameniin ja tällä kertaa päätimme suunnata rannalle iltakävelylle. Paras osuus tässä oli tietenkin rantakatu, joka oli täynnä erilaisia snägäreitä. Oli nuudelimättöä, oli kebbeä, oli kaikkea mahdollista pientä hyvää. Ja kookospähkinöitä! Herkuteltiin ja otettiin rennosti. Jossain vaiheessa suunnattiin taas takaisin keskustan vilinään ja mentiin ihastelemaan paikallisia pikkuliikkeitä.

Xiamenista löytyy valtavasti sellaisia pieniä hömppäkauppoja. En sanoisi niitä suoraan krääsäkaupoiksi, vaan sellaisiksi... no hömppäkaupoiksi. Niistä löytyi kaikkea söpöä ja pientä ostettavaa itselleen ja muille. : ) Vaatekaupat olivat pääosin sitä samaa mitä Shanghaissakin, joten ei uhrattu erityisemmin aikaa vaateostoksille. Käytiin vielä illan päätteeksi hedelmätorilla (ja –kiskalla) ennen kuin suunnattiin hotellille nukkumaan.

Lähtöpäivänä menimme käymään paikallisessa temppelissä nimeltä Nanputuo. Tämä temppeli on ehdoton suosikkini! Sieltä löytyi lampi täynnä kaloja ja kilpikonnia. Lisäksi itse temppeli oli sijaintinsa takia kunnon esterata, joka vaati kuntoa ja kiipeilyä.

Pieni kilpikonna

Nanputuo-temppeli aka kuntotesti

Myöhemmin päivällä suuntasimme lautalla Xiamenin vieressä olevalle saarelle nimeltä Gulangyu. Kyseinen saari on kivenheiton päässä Xiamenin satamasta. Se oli vähän niin kuin meidän Suomenlinna! Ja jollain hassulla tavalla siltä se saari tuntuikin. Täällä Kiinassa ollessani yritän assosioida monet paikat ja asiat jollain tavalla Suomeen. Gulangyu oli Suomenlinna.

Gulangyun rantakatua

Suomenlin... siis Gulangyu

Oli taas vaihteeksi mieletön helle, joten ulkona käveleminen oli aika tuskaa. Nautittiin silti maisemista ja saaren pikkukylästä. Sielläkin oli paljon kivoja hömppäkauppoja ja todella sööttejä hostelleja! Ensi kerralla menen ihan suosiolla johonkin tuon saaren hostelleista, sen verran suloisia ne olivat. 

Hömppäkauppa

Yksi todella söötti hostelli

Tuolla olisi ollut miljoona asiaa nähtävänä, mutta valitettavasti aikamme oli rajallinen ja päätimme siis suunnata läheiselle uimarannalle. Oli rentouttavaa istua hetken aikaa terassilla kylmää olutta juoden ja katsoen kauas merelle. : ) Uimaan ei tällä kertaa tehnyt mieli (meri ja ranta eivät olleet sieltä puhtaimmasta päästä), mutta vietettiin pari tuntia tuolla vain oleskellen. Jossain vaiheessa illan hämärä yllätti ja tajusimme, että oli pakko lähteä kohti hotellia.

Gulangyun uimaranta

Tarkoituksena oli mennä hyvissä ajoin lentokentälle. Niin no, sitten kävi niin ihanasti, että lentomme oli 4 tuntia myöhässä. Loistavaa. Siellä sitä odoteltiin useampi tunti ja oltiin perillä Shanghaissa vasta aamuyöllä... 

---

Xiamen on yksi suosikkipaikoistani Kiinassa, vaikka toki minulla on täällä vielä monta kaupunkia ja paikkaa näkemättä. Tykästyin Xiamenin ystävälliseen ilmapiiriin, snägäreihin, mehukioskeihin, ”Suomenlinnaan” ja pikkukauppoihin. Se oli jotain täysin erilaista Shanghaihin verrattuna.

Tervetuloa Nallen kauppaan!

Xiamen ja vuoristokylä

Tällä kertaa matkakohteenani oli yliopistokaupunkina tunnettu Xiamen, joka sijaitsee merenrannalla tuolla vähän etelämmässä. Menopaluulennot saatiin 125 euron hinnalla, joka mielestäni oli oikein hyvä diili. Matkassa mukana oli epäonninen kohtalotoverini Hainanin reissulta ja pari muuta ystävää työpaikalta. Hiljaa mielessäni toivoin, että tämä matka onnistuisi täydellisesti. Lukekaa siis loppuun asti, jos haluatte tietää vältyttiinkö tällä kertaa taifuuneilta ja muilta katastrofeilta. ;)

Olimme perillä vasta illalla, joten reissun ensimmäisenä tavoitteena oli nälkäisten vatsojen hiljentäminen. JiaJia uteli taksikuskilta, että mistä saisi kaupungin parhaimmat sapuskat ja kuski avuliaasti opasti meidät keskustassa sijaitsevalle kävelykadulle: Zhongshan lu. Kävelykatu olikin todellinen snägäriparatiisi! Snägärikulttuuria ei varsinaisesti Shanghaista löydy (vaikka jotkut vääräoppiset väittävätkin muuta!), joten oli todella piristävää päästä kokemaan vähän jotain uutta. Ostettiin paikallista kebabia, joka oli ehdoton lempparini. Namnam. Tämän jälkeen menimme yhteen kaupungin tuhansista mehukioskeista ja tilasimme tuoreet hedelmämehut. Vesimelonimehusta tuli oma suosikkini. Vähän kauhistutti kyllä juoda sitä paikallisella hanavedellä höystettyä mehua erilaisten mahatautien pelossa, mutta totuus on, että ei täällä Kiinassa voi nauttia elämästä, jos tuollaisia asioita jatkuvasti murehtii.

Paikallista kebbeä

Seuraavana päivänä päätettiin mennä kuuluisalle yliopistoalueelle seikkailemaan, kun sitä niin kovin on hehkuttu. Xiamenin yliopisto kampusalueineen on kuulemma Kiinan kaunein. Niin, sitä se kyllä oli. En yhtään pahastuisi, jos tuollaiset opiskeluympäristöt sieltä kotoisasta Suomestakin löytyisivät. Miksi meillä on niin pirun ankeita nuo kouluympäristöt Suomessa? Ei todellakaan tee mieli jäädä koulualueelle lorvimaan tuntien jälkeen. Xiamenissa sen sijaan viettäisin mielelläni vapaa-aikaa yliopiston nurmikolla makoillen.

Xiamenin yliopistoaluetta

Noin kolmen tunnin bussimatkan päässä Xiamenista sijaitsee alue, joka on täynnä vanhoja hakkalaiskyliä. Yksi ystävistäni on hakkalaistaustainen, joten hän halusi kovasti lähteä esi-isiensä entisille asuinalueille seikkailemaan. Pian oltiin siis tien päällä matkalla kohti vuoristoa ja kylää, jonka nimeä en tiedä. Ensimmäiset kaksi tuntia matkasta meni oikein hienosti, mutta sitten viimeisen tunnin ajan bussimme ajoi vuoristotietä pitkin hullua vauhtia kaahaten. Autotien ja pudotuksen välissä oli aivan minimaalisesti pientaretta, joten minua pelotti katsoa sivulle. Mietin, että olisiko parempi pitää silmät kiinni koko matkan ajan. Bussimatkasta selviydyttyämme mentiin autokyydillä syrjäiseen pikkukylään.

Pikkukylä vuorten keskellä

Pikkukylä oli ehkä yksi hienoimmista paikoista, joissa olen käynyt. Siellä me olimme, vuorten keskellä piilossa ihmisvilinältä, liikenteen melulta ja pilvenpiirtäjiltä. Kuunneltiin rauhassa luonnon ääniä ja katsottiin, kuinka paikalliset ahersivat teeviljelmien parissa. Oli todella hienoa päästä näkemään, että miten ja mistä se meidänkin teekuppeihimme ilmestyvä tee oli lähtöisin. Illalla käytiin nopeasti kapuamassa vuorta ylemmäs ja näin matkan varrella banaanipuita, joissa kasvoi banaania. Siinä vaiheessa oli taas vähän epätodellinen olo. Koko ikäni olen tuijotellut Suomen koivu- ja kuusipuita, mutta nyt yllättäen seikkailen banaanipuiden joukossa. :D En olisi vielä viime vuonna tätä osannut kuvitella...

Banaaneja!

Seuraavana aamuna oli rauhallisuus ja hiljaisuus kaikonnut papattimattojen tieltä. Heräsin aamulla kello seitsemän siihen, kun viereisessä pikkutemppelissä oli koko kylä sytyttelemässä äänekkäitä papattimattoja vähän väliä. Aamupalapöydässä selvisi, että kyläläiset juhlivat kylän perustamisen vuosipäivää. Niin minun tuuriani - aamulla aikaisin en voi sietää kovaa meteliä. Papattimattoja tosin en voi sietää mihinkään vuorokauden aikaan. Oli se silti ihan mielenkiintoista nähtävää... Onneksi lähdettiin kuitenkin aika nopeasti pois sieltä. Mentiin kiertelemään lähialueella olevia satoja vuosia vanhoja ”Hakka tulou” eli semmosia jänniä ympyrätaloja.

Rakennuksella oli ikää muistaakseni 700 vuotta

Rakennelmat olivat hienoja ja näyttäviä, mutta kaikista eniten minua kiinnosti seurata niissä asuvien paikallisen arkitouhuja ja –elämää. Tällä seudulla asuvat ihmiset olivat täysin erilaisia kuin shanghailaiset: ystävällisiä, mukavia, rauhallisia ja omissa oloissaan viihtyviä. Me saimme olla rauhassa koko reissun ajan. Aina välillä joku paikallisista tarjoutui valmistamaan meille ruokaa tai vaihtoehtoisesti antoi meidän pestä hikiset kasvomme heidän puhtaalla kaivovedellään. Ainoa hetki, jolloin meitä häirittiin oli silloin kun Shanghaista saapunut turistiseurue (kiinalaisia) ilmoitti nähneensä meidät maailmannäyttelyssä. Jee, kiva tietää ettei työasioita voi ikinä täysin paeta.

Arkielämää

Tytöt saivat käyttää kaivovettä kasvojen pesuun

Majapaikkamme omisti sellainen sympaattinen perhe, joka valmisti todella hyvää ruokaa meille. Ihan erilaista kuin Shanghaissa syömäni pöperöt: todella yksinkertaista, mutta maukasta ruokaa. Eikä sitä rasvaa käytetty täällä yhtä reilulla kädellä kuin muualla Kiinassa. Omistajapapparainen tarjosi meille myös paikallista teetä, jonka keittämiseen oli käytetty vuorilta haettua lähdevettä – se antoi teelle hyvän makuvivahteen.

Haluan takaisin tuonne!

Valitettavasti neljä päivää on lyhyt aika ja meidän oli palattava takaisin Xiameniin. Paluumatka o
li kaikista kamalin. Ylinopeus sai aivan uuden käsitteen tämän bussikuskin kaasujalan ansiosta. Noh, kuulokkeet vaan korville ja musiikki lujalle. Kyllä se siitä.

Maisemat olivat uskomattomat.

Tässähän riittää kerrottavaa ensi kerrallekin, joten taidan nyt ihan suosiolla mennä nukkumaan.

PS. Osa kuvista on Heidin ottamia, että kreditsit ja rispektit sinne suuntaan. :)

Turistina Shanghaissa ja vähän muuallakin

Ystäväni vierailun ansiosta pääsin itsekin leikkimään turistia taas pitkästä aikaa. Ajattelin kuitenkin, että ehkä pieni maisemanvaihdos tekisi hyvää ja lähdettiin siis leikkimään turistia toiseen kaupunkiin. Suuntana oli Hangzhou.

Aamulla aikaisin raahauduimme juna-asemalle lippuja ostamaan vain huomataksemme, että liput olisi kannattanut ostaa jo päivää ennen suuren kysynnän takia. Huoh, välillä sitä huomaa edelleen toimivansa suomalaiseen tyyliin. Saimme paikattomat liput 11 junaan, joten odottelimme asemalla muutaman tunnin ennen lähtöä. Junamatka meni lattialla istumisesta huolimatta oikein mukavasti, sillä matkustimme astetta hienommalla junalla. Onneksi kämppikseni oli aiemmin osannut neuvoa minua ostamaan liput D-junaan.

Hangzhou oli kuin olikin hieno kaupunki. Silti täytyy myöntää, että päällimmäisenä muistona koko reissusta on se kamalan uuvuttava helle. Perille päästyämme hypättiin turistibussin kyytiin ja mentiin kuuluisan West Laken luokse kävelemään. Oli rauhoittavaa päästä hetkeksi luonnon ääreen suurkaupungin vilinästä.

West Lake

Meillä oli Hangzhoussa seikkailemiseen varattu aikaa viisi tuntia, joka ei riittänyt oikein mihinkään. Toisaalta sen helteen vuoksi en olisi siellä kyllä yhtään kauempaa suostunut viipymään. Ennen lähtöä käytiin vielä silkkimarkkinoilla, josta tytöt ostelivat tuliaisia. Hangzhou vaatii uuden reissun paremmalla ajalla, sillä niin paljon jäi näkemättä. Taidan mennä sinne sitten kun helteet ovat historiaa eli joskus syyskuun lopussa.

Vihreä Hangzhou

Muut illat koostuivat lähinnä eri kaupoissa ja ravintoloissa kiertelystä. Käytiin myös jalkahieronnassa, kun kaiken kävelemisen jälkeen semmoselle oikeasti oli tarvetta. Yhtenä iltana oli pakko (tietenkin) viedä tytöt työpaikalleni eli maailmannäyttelyyn. Käytiin tervehtimässä työkavereitani ja vierailtiin muidenkin maiden paviljongeissa. Tuli nähtyä: Tanska, Ruotsi, Norja, Turkki, Hollanti, Italia, Luxemburg ja Australia. Itse keskityin enemmän juttelemaan muiden maiden oppaiden kanssa, kun oli kiva kuulla niiden kokemuksia ja mielipiteitä tuosta työstä. Aika samoja ajatuksia tuntui kaikilla muillakin olevan, ei mikään ihme. Hollannin paviljongissa oli juuri vaihtunut kaikki oppaat uusiin, joten heille kaikki oli vielä ”ihmeellistä ja ihanaa”. Lupasin mennä syyskuussa uudestaan katsomaan, että miltä silloin tuntuu. Tiedän jo valmiiksi, mutta en viitsinyt heitä heti alkuun masentaa. ; )

Australian paviljongissa.

Shanghaissa vieraillessa on pakko käydä katsomassa maisemia kaukaa korkeuksista, joten mentiin ystäväni kanssa Shanghain korkeimpaan rakennukseen: Shanghai World Financial Centeriin, jota usein myös Pullonavaajaksi kutsutaan. Olihan sillä hintaa reippaat 150 rempulaa, mutta kyllä siitä kerran maksaa. Hissi meni 94. kerrokseen asti todella nopeasti, ihan muutamassa sekunnissa. Samalla piti ihastella hissin omaa valoshow’ta, joka varmasti epileptikoille tekisi pahaa, kun itseäkin kävi jo ahdistamaan se ihme välkehdys. Ylin näköalatasanne sijaitsi 100. kerroksessa ja sinne piti mennä vielä toisella hissillä ja muutamaa liukuporrasta pitkin 94. kerroksesta, jos nyt oikein muistan (luultavasti en). Ylhäällä ollessani sain todeta olevani korkeanpaikankammoinen. Lievä paniikki siinä oli iskemässä päälle, enkä uskaltanut mennä lähellekään reunoja hetkeen. Lopulta kuitenkin lopetin nössöilemisen ja hivuttauduin (hyvin varoen) reunalle ihmettelemään alla olevaa valomerta.

Valomeri. Kuvassa  Jinmao ja Pearl Tower.

Shanghaissa on kolme eri näköalarakennusta: Pearl Tower, Jinmao ja SWFC. Kallein ja korkein on juuri tuo SWFC, joka jakaa mielipiteitä. Osa pitää sitä turhana, koska siellä ei ole sellaista kunnollista näköalalattiaa (ainoastaan ihan reunassa on kohta, jossa seisoessaan on ”tyhjän päällä” ja näkee suoraan alas maahan). Käyn myöhemmin varmasti Jinmaossa tai Pearl Towerissa, joten sen jälkeen osaan sanoa oman mielipiteeni, mutta kyllä tällä hetkellä suosittelisin tuolla SWFC:ssä vierailemista. On se aika vaikuttavaa (ja pelottavaa), kun niin korkealle pääsee maisemia ihastelemaan.

Pullonavaaja ja Jinmao.

Nyt ystäväni on jo takaisin Suomessa ja minä jatkan normaalia arkeani täällä. Tosin kävin tässä välissä jo lomailemassa Xiamenissa eli siitä sitten lisää seuraavalla kerralla. ;)

Turisti

7.8. Finnairin kone laskeutui Shanghain Pudongin kentälle ja kyydistä asteli ulos hyvä ystäväni Suomesta.Viikoksi olin ystäväni ja hänen matkaseuransa Shanghai-oppaaksi lupautunut. Tehtävä osoittautui yllättävän haastavaksi!

Viikko on lyhyt aika ja en muutenkaan satu harrastamaan aikataulujen täsmällistä noudattamaista... joten kaikkea tuli tehtyä, mutta monta asiaa jäi myös tekemättä. Oli yllättävän rankkaa olla joka päivä menossa paikasta toiseen. Shanghai on kotini, en ole enää useampaan kuukauteen turistia täällä leikkinyt – vaikka välillä olenkin aika pihalla kaikesta.

Joka tapauksessa, Shanghai-reissu alkoi kunnollisella aamiaisella Element Fresh nimisessä ravintolassa. Siitä olikin sitten hyvä suunnata kämpille ihastelemaan saamiani ”tuliaisia”: ruisleipää, ruispastaa, pikapuuroa, Mariannea ja hiusvärejä. Tytöt joutuivat ensimmäisen päivän pärjäämään kahdestaan, sillä minulla oli iltavuoro.

Päivän tärkein ateria, nam.

Seuraavana päivänä mentiin heti ensitöiksi Lujiabang Lu:n räätälimarkkinoille. Tytöt teetättivät itselleen vaatteita ja minä suunnittelin tulevia ostoksia. Tulen olemaan tuttu näky räätälimarkkinoilla syyskuun lopussa. ;) Toisena kohteena oli Pudongin puolella sijaitseva Shanghai Aquarium, jota kämppikseni oli suositellut.

Kalaotus

Se oli viihtyisä paikka ja nauroin itselleni, kun innostuin täysin jostain pikkukaloista. :D Mutta ne olivat niin hassunnäköisiä, olisitte tekin innostuneet! Näin myös altaassa makoilevan alligaattorin, se oli aika hurja otus. Allas oli rajattu vahvalla ”muoviseinämällä”, jonka yli kuitenkin pystyi laittamaan kätensä, jotta sai parempia kuvia napsittua. Alligaattorit ovat käsittääkseni vahvoja ja nopeita otuksia, joten mietin, että kuinkakohan moni kiinalainen turisti siinäkin oli sormensa/kätensä/kameransa menettänyt alligaattorin suihin...

Arska vaanii seuraava käsiparia

Kolmas päivä johdatti meidät kiertoteitä pitkin Qipu Lu:n feikkimarkkinoiden ihmeelliseen maailmaan. Pyrin parhaani mukaan vahtimaan, että tytöt tekivät järkeviä ostoksia, eivätkä tule huijatuiksi. Ystäväni osoittautui aikamoiseksi tinkijäksi, joten eihän sillä mitään hätää ollut! Shoppailun jälkeen lähdettiin metsästämään YuYuan Puutarhaa, joka oli aika haastava tehtävä. Puutarhaan päästäkseen piti selvitä kamalasta turistikrääsäkauppalabyrintista. Siitä selvittyämme oli itse puutarha mennyt jo kiinni, joten suunnattiin takaisin kotiin. Käytiin naapuritalossa ystäväni synttärikakkukahveilla ja sen jälkeen lähdettiin etsimään ravintolaa nimeltä Lost Heaven. Ja kuka muka on sanonut, ettei jälkiruokaa saisi syödä ennen pääruokaa? ;)

Täytekakkua ja hedelmiä

Lost Heaven tarjoilee Yunnanilaista ruokaa, joka on aika (tosi) tulista. Tätä en kuitenkaan muistanut aluksi. Oma annokseni oli mieto, mutta tytöillä ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri. Tykkäsin kyllä kaikista ruuista todella paljon ja erityiskehun ansaitsee juomani: tuorepuristettua sitruunajäävettä ja hunajaa. Taivaallista! Lost Heaven on sisustukseltaan ja tunnelmaltaansa todella vaikuttava, joten sinne menen vielä uudestaan – monta kertaa.

Herkkujuomat

Nyt iskee väsymys, joten taidan jatkaa tarinointia ensi kerralla.

Omituisten otusten kerho

Lomalla - Osa II

Ensimmäinen päivä Hainanin Sanyalla ei siis mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti ja loma näytti uhkaavasti tuhoon tuomitulta. Meillä oli jo ikävä Shanghaita ja sen luotettavia taksikuskeja.

Toinen päivä oli aika mitäänsanomaton. Taivas oli pilvinen ja meri liian aallokkoinen sekä likainen taifuunin jäljiltä. Hotellin uima-allas oli myös kokenut tuhoja, joten ei toivoakaan uimaan menemisestä. Pyhitimme päivän laiskottelulle. Syötiin hyvin, nukuttiin hyvin, katsottiin leffoja ja saatettiin siinä samalla nautiskella halpispunkkua useampi lasillinen.

Ei oikein tehnyt mieli uida...

Kolmantena päivänä oli edelleen pilvistä aamupalan jälkeen. Mietittiin hotellihuoneessa, että mitä sitä oikein tekisi, sillä ideat alkoi käydä vähiin. Sitten tapahtui jotain yllättävää... aurinko! Ulkona alkoi paistaa aurinko. Äkkiä vaan bikinit ylle, pyyhe kainaloon ja juoksujalkaa hiekkarannalle. Oltiin varmoja, että kyseessä oli vain hetkellinen onnenpotku ja siksi päätettiin ottaa kaikki ilo irti siitä. Ei siis tuhlattu aikaa aurinkorasvan laittamiseen...

Rantakeli :)

Oli kyllä todella ihanaa vain makoilla rannalla, kuunnella aaltojen ääniä ja välillä lähteä hetkeksi uimaan. Käytiin hotellilla jossain välissä syömässä ja suunniteltiin kävelyretkeä ”maailman ääriin”. Internetin mukaan hotelliltamme olisi ollut vain lyhyt kävelymatka ”Tian Ya Hai Jiao”-nimiseen paikkaan, jossa on kuulemma todella kaunista ja näyttäisi siltä kuin maailma loppuisi siihen kohtaan. Tai jotain sellaista. Ehdotin, että käveltäisiin rantaviivaa pitkin sinne, niin saataisiin samalla vähän väriä pintaan.

 

Big mistake. Toiset osaavat arvioida etäisyyksiä, minä en. Käveltiin paahtavan auringon alla yli tunti ja voin sanoa, että hiekkarannalla käveleminen on loppujen lopuksi aika rankkaa verrattuna tasaiseen asfalttiin. Emme lopulta päässeet maailman ääriin, sillä sitä paikkaa ei  löytynyt. Tämän retken lopputuloksena molemmilla meistä oli nestehukka, lievä auringopistos ja palanut iho päästä varpaisiin. Loppupäivä meni siis auringolta piileskellen... illalla oltiin molemmat kuumeessa auringossa palaneen ihon takia. ;S 

Näkymä hotellin terassilta.

Seuraavana päivänä aurinko jatkoi paistamistaan ja me istuskelimme hotellin terassin varjossa kookospähkinöitä ja kaljaa tilaillen. Tylsyys vei voiton ja päätimme lähteä uudelle retkelle. Tällä kertaa kohteena oli Monkey Island eli saari täynnä apinoita. :D Hotellilta saimme hankittua itsellemme omalla kuskilla varustetun auton ja niinpä siis lähdimme matkaan. Tunti siinä vierähti kunnes saavuimme perille.

Apinasaarelle piti mennä köysirataa pitkin, mikä oli aika hienoa. Saarella oli paljon suloisia apinoita, mutta valitettavasti saimme kulkea vain siinä turistirysäkohdassa, jossa kiinalaisten ja venäläisten iloksi oli apinaraukat pakotettu tekemään samoja typeriä temppuja tunnista toiseen. Ei tarvitse olla mikään Dr. Dolittle huomatakseen, että ne apinat olivat todella onnettomia. Teki pahaa katsoa sitä ”sirkusta”, joten päätimme lähteä takaisin hotellille odottamaan iltaa.

Uima-allas, jossa apinat sai oleskella vapaasti. Myös aurinkotuolit löytyi. ;)

Kaveriporukka tsillailee altaalla.

Illalla kone lähti kohti Shanghaita ja olin kyllä niin onnellinen päästessäni omaan sänkyyn nukkumaan. Oma koti. <3

Hainan on varmasti kiva rantalomakohde, jos säät suosii ja muistaa aurinkorasvan. Onhan siellä paljon tekemistä, kuten esimerkiksi surffaaminen ja parasailing. Minulta ne jäivät välistä. Lisäksi olen aina tiennyt sen, että en ole rantalomaihmisiä. Liian tylsää minulle. Välillä sitä kuitenkin kaipaa vaihtelua ja siksi tuonne tällä kertaa suuntasin. En myöskään jaksa hainanilaisten olematonta asiakaspalvelua ja jatkuvaa perään huutelua. Okei, kyllä sitä Portugalin ja muidenkin lomakohteiden rannoilla aina ne paikalliset huutelee perään. Täällä nuo ihmiset ei vaan oikein tunnu tajuavan, että milloin lopettaa. Onneksi kielimuurista huolimatta jokainen ihminen tällä planeetalla ymmärtää kansainvälisiä käsimerkkejä.

Up yours!

Hainan-reissu on nyt mennyttä ja olen varma, etten sinne koskaan enää palaa. Ainakaan vapaaehtoisesti.

Hmm... no ehkä  kerran vielä?