Lomalla - Osa I

Tämä on (pitkä) kertomus kahden epäonnisen ihmisen lomamatkasta Kiinan Hainanille. Kokemus on jo osoittanut, että kun laittaa kaksi epäonnista ihmistä samaan tilaan tai paikkaan, niin heidän epäonnensa eivät kumoa toisiaan. Ehei, epäonni tuplaantuu ellei jopa triplaannu. 

15.7. suuntasin työkaverini kanssa kohti Pudongin lentokenttää toiveikkaana. Maisemanvaihdos tuli tarpeeseen, sillä olimme lopen kyllästyneitä Shanghain arkeen. Tiesimme jo ennen lähtöä, että Hainaniin oli luvattu pilvistä säätä ja sadekuuroja koko loppuviikolle. Eli siis juuri sille ajalle, jolloin meidän oli tarkoitus rentoutua Sanyan hiekkarannoilla. Tärkeintä oli kuitenkin itse matka, joten ei jaksettu turhaan murehtia huonoa säätä.

 

Saavuimme illalla Sanyan lentokentälle, josta päätimme ottaa taksin hotellille. Tiedossa oli se, että Hainanin taksikuskit mielellään huijaavat turisteja. Yleensä kieltäytymällä laittamasta mittaria päälle ja heittämällä jotakin hinta-arviota matkasta, joka on vähintään kaksinkertainen todelliseen hintaan verrattuna. Näin kävi myös meille. Taksikuski kävi jankkaamaan ”sanshi” eli 30 rempulaa halusi matkasta. Tiesin kuitenkin, että hotellille ei ollut pitkä matka kentältä, joten teimme matkakaverini kanssa selväksi, että 30 rempulaa ei käy ja komensimme hänet laittamaan mittarin päälle. Mittari lähti juoksemaan ja kun pääsimme (kiertotietä pitkin) perille, niin oli loppusumma yhteensä 16,60 rempulaa. Tässä vaiheessa oli jo hyvä mieli, kun onnistuttiin välttymään kusetukselta. Etsimme siinä sitten rahasummaa kuskille, joka kuitenkin teki ”reilusti” ja piti mittarin juoksemassa. Yllättäen hinta oli 16,70 rempulaa ja kuski vaati saada itselleen lisäksi vielä ne puuttuvat 0,10 rempulaa. Kieltäydyimme ja sitten hinta ehtikin jo pompata ylöspäin eli 16,80. Kuski ei suostunut antamaan matkalaukkua takaisin ennen kuin maksamme ”puuttuvan” summan. Kinasimme ja hinta oli jo 18 RMB, kunnes sitten päätin huonolla kiinalla huutaa: ”Olemme ulkomaalaisia, mutta emme ole tyhmiä”. Se tuntui tehoavan, sillä kuski vaan mutisi itsekseen ja antoi matkalaukun takaisin. Lisäksi alkuperäinen summa kelpasi hänelle taas yllättäen. 

Tämä kokemus aiheutti suurta vitutusta. Ei se raha ollut ongelmana, sillä kyseessä oli pikkusumma. Ei se raha, mutta se perkuleen periaate! Minua ei saa kusettaa vain siksi, että olen ulkomaalainen turisti. Joka tapauksessa, pääsimme hotellihuoneeseemme, joka oli todella viihtyisä! Päätimme lähteä iltalenkille lähikauppaan hakemaan pullon punaviiniä. Lähikauppaa siellä ei sitten ollutkaan, vaan saimme kävellä jonkin verran. Lopulta viinipullo löytyi, onneksi. Matkanvarrella näimme sen verran paljon elämää, että se sai meidät säikkymään. Nimittäin taivas oli täynnä lepakoita! Tiellä myös vilisi hiiren ja rotan lisäksi torakoita! Hyi yök! Shanghaissa olen tottunut siihen, että täällä ei mitään ”elämää” ole. Kissoja lukuunottamatta muita otuksia en ole Shanghain alueella nähnyt vapaana.

Seuraava päivä oli ensimmäinen kunnollinen päivä Sanyalla. Pulikoimme hotellimme altaassa ja uskaltauduimme jopa hiekkarannalle asti, vaikka sää olikin pilvinen. Siitä huolimatta ihoni paloi! Eli olkaas ihmiset tarkkoina sen aurinkorasvan kanssa, vaikka ei aurinkoa aina näkyisikään. Iltapäivälle oli säätiedotuksen mukaan luvattu rankkasateita, joten päätimme nukkua päiväunet ja suunnata kaupungille shoppailemaan, kun ei kerta muutakaan pystyisi tekemään. 

Kesken unien hotellin henkilökunta tuli tuomaan ovellemme kiinaksi kirjoitetun viestin, johon emme kiinnittäneet sen enempää huomiota. Herättyämme ulkona tuuli aika reippaasti ja satoi rankasti, kuten säätiedotuksessa oli luvattu. Lähdimme respasta kysymään neuvoa keskustaan vievien bussien suhteen. Kummastusta herätti ovien eteen heitetyt hiekkasäkit ja kiinni naulatut ikkunat. ”Merenrannassa pienempikin myrsky on tosi raju, siitä tuo johtuu”. Näin päättelimme ja ohjeistuksien jälkeen suuntasimme kohti keskustaa.

Hälytyskellot soi... ehkä muiden päässä, ei meidän. :D 

Olimme päässeet ensimmäiseen kauppaan, kun sähkökatkos iski. Tuuli sen kuin vaan yltyi ja sama juttu sateen kohdalla. Menimme bussipysäkille, mutta mikään siihen tulleista busseista ei olisi vienyt meitä perille. Taksit olivat myös kaikki varattuja, joten menimme sitten McDonald’siin lounastamaan. Tiskille päästyämme sieltäkin lähti sähköt, joten se siitä yrityksestä. Tuuli vain yltyi yltymistään. Juoksimme lähikauppaan ostamaan ruokaa ja viiniä hotelli-iltaa varten. Nyt myrsky oli jo niin paha, että ulkona liikkuminen alkoi olla vaarallista, sillä puita kaatuili ja rakennuksista irtoili palasia. Juoksimme tien toisella puolella olevaan KFC:hin, jonka julkiseinä oli jo kokenut aikamoisia vaurioita. Ruokaa kuitenkin saatiin pöytään ja sehän on pääasia. Nopeasti meidät kuitenkin häädettiin ulos sieltä ja totesimme ystäväni kanssa karun tosiasian: koko kaupunki oli ”menossa kiinni”. Kaikki liikkeet menivät kiinni ja jokainen taksi oli varattu. Yritimme tuloksetta saada taksia useampaan otteeseen.

Tässä vaiheessa myrsky oli vasta alkamassa.  

Tuona iltana teimme monia typeriä päätöksiä. Yksi oli se, että emme odottaneet taksia samassa paikassa, vaan vaihdoimme kohtaa jatkuvasti. Toinen oli se, että myrskyn laannuttua olemattomaksi päätimme lähteä uudestaan ostoksille ainoaan auki olevaan ruokakauppaan, joka sekin oli menossa kiinni. Siinä meni kallisarvoista aikaa hukkaan.

Tuossa vaiheessa olimme siis myrskynsilmässä, mitä ei silloin tullut tajuttua. Ymmärsimme sen vasta sitten, kun se pahin myrsky todella iski. Juoksimme turvaan biljardiluolaan, joka oli ainoa pelastus siinä myräkässä. Biljardiluolassa vietimme monta tuntia. Vähän väliä lähdimme kadulle kahlaamaan siinä toivossa, että saisimme taksin. Aina välillä palasimme takaisin biljardiluolan turviin. Tässä vaiheessa olo oli aika hysteerinen. Sain välillä naurukohtauksia ja välillä teki mieli itkeä. Pahin hetki koitti, kun tuulen laannuttua lähdimme aika kauas turvapaikastamme taksia odottamaan. Yllättäen iski sellainen tuulenpuuska, että meinasin kaatua maahan. Kaverini lähti juoksemaan ja käski minua tekemään samoin. Kuulin, kuinka takanani olevista rakennuksista alkoi irtoilla metallia ja lasia, jotka sinkoilivat siihen suuntaan missä itse olin. Juoksin niin lujaa kuin siinä säässä vaan pystyin, sillä tiesin, että ”nyt on tosi kyseessä”. Onneksi pääsimme molemmat ehjinä takaisin biljardiluolaan.

Tämä kuva on otettu ennen "pahinta myrskyä". Koko kaupunki oli täynnä kaatuneita puita/oksia ja muuta roskaa. 

Biljardiluola meni kiinni kello kaksi yöllä, jolloin myrsky oli kaikista voimakkain (tuntui uskomattomalta huomata, kuinka niin mieletön myrsky koko ajan voimistui ja paheni). Kaduille ei ollut menemistä, jos halusi pysyä kunnossa ja hengissä. Onneksi biljardiluolan omistaja osasi hiukan englantia ja osoittautui ystävälliseksi tapaukseksi. Hän kertoi, että aivan vieressä oli hotelli. Teimme selväksi, että emme uskaltaneet mennä ulos, joten ei ollut mitään toivoa mihinkään hotelliin menemisen suhteen. Hän totesi: ”Ei hätää, tiedän oikoreitin. Seuratkaa minua”. Menimme takaisin biljardiluolaan, jossa hän avasi kellarinoven ja osoitti sinne. Pimeä, epämääräinen kellarikäytävä... Siinä vaiheessa pelkäsin todella. Heidin kanssa sovittiin, että pidetään viinipulloja lähettyvillä varmuuden vuoksi. Niistä saisi tarvittaessa hyvät aseet.

"Pientä roinaa" lenteli tuulen mukana... 

Reitti oli pelottava, mutta lopulta päädyimme valaistuun ja siistiin hotellin aulaan. Biljardiluolamies omisti myös hotellin. Yksi yö hotellissa maksoi 100 rempulaa – pieni hinta pelastuksesta. Huoneeseen päästyämme olimme molemmat aika hysteerisiä, eikä vessassa vaaninut torakka tehnyt elämästä yhtään helpompaa. Kumpikaan meistä ei aluksi uskaltanut nukahtaa, joten joimme viiniä ja kuuntelimme musiikkia kännykästä. Lopulta uni vei voiton.

"Turvapaikka" ja tyhjä punaviinipullo

Aamulla heräsimme pimeyteen, sillä hotellista oli lähtenyt sähköt. Nukuttiin vielä hetki ja herättiin seuraavan kerran valoisaan aikaan. Suuntasimme turvapaikastamme ulos, jossa myrsky oli jo päättynyt. Saimme heti ensimmäisellä yrittämällä taksin omalle, oikealle hotellillemme.

Taksimatkan aikana näki oikein hyvin millaista tuhoa myrsky oli saanut aikaan. Onneksi oma hotellimme oli uima-allasta lukuunottamatta hyvässä kunnossa. Huoneeseen päästyäni menin suihkun kautta nukkumaan edellisillan stressiä ja väsymystä pois.


Seuraavan päivän näkymiä. 

Myöhemmin luimme hesarin sivuilta, että kyseessä ollut myrsky ei ollut mikään pikkujuttu, vaan taifuuni nimeltä Conson, joka oli Filippiineillä riehuessaan tappanut 40 ihmistä ja Hainanilla kaksi.  :S Ei huh huh. Eli nyt on sitten tullut elämäni ensimmäinen taifuuni koettua. Suosittelen kyllä pysymään sisätiloissa, jos taifuuni iskee. :P Oli se sen verran rajua ja pelottavaa olla siellä ulkona, missä kaikki ympärillä tuntui tuhoutuvan.

Teimme tuon päivän ja illan aikan niin monia, typeriä virheitä. Esimerkiksi se hotellihuoneeseen tuotu kiinaksi kirjoitettu lappu varoitti juurikin tuosta taifuunista. Olisi pitänyt oikeasti miettiä vähän pidempään, että miksi niitä hiekkasäkkejä raahattiin ovien eteen. Lisäksi olisi pitänyt lähteä kaupungilta heti pois, kun kävi selväksi, että myrsky oli voimistumassa. Ei sitä valitettavasti silloin tajunnut, että mitä olikaan luvassa... Nyt minulle myös selvisi, että hirmumyrskyistä ei mainita sanallakaan Internetin sääsivustoilla, vaan niistä on otettava erikseen selvää muuta kautta. En varmasti olisi lähtenyt ulos, jos säätiedotuksessa olisi "rankkasateiden" sijaan lukenut "helvetillinen taifuuni". :PP Kaikkea sitä oppiikin. 

Nyt olen kertonut jo ihan tarpeeksi tältä erää. Ensi kerralla sitten vuorossa loput Hainan-tarinasta.